Qimki

Jatkamme aiheetonta julkaisutoimintaa osoitteessa qimki.blogspot.com

Goodbye Bush Flickr:ssä.
Down under elikkäs Australiassa oli julkaistu tuo mainos, jonka inspiroimana teen yhtä koulujuttua ja päädyin veet.fi-sivuille. Siellä onkin vinkkejä mitä moninaisimpiin elämäntilanteisiin. Heistä on tietysti oleellista karvoa aina kainalot, sääret ja bikiniraja, mutta aika helmiä täytelauseita löytyy osiosta “Uskomaton sileys”:

- Juo runsaasti vettä illan aikana ja ennen nukkumaanmenoa. Tarvitset kaiken mahdollisen avun seuraavan aamun kankkusen torjunnassa! (Tyttöjen ilta ulkona: Unohtumattomat polttarit)
- Itsensä tunteminen kauniiksi ja itsevarmaksi päivittäin voi vaatia yhtä kovaa ponnistelua kuin tavallinen päivätyömme. (Milloin vain: Ihanaa pehmeyttä töissä)
- Tarkkaile juomistasi illan aikana. Humalassa hoippuvana kukaan ei ole parhaimmillaan! (Miehesi kanssa: Romanttiset treffit)

Pistin tämän blogilistalle miittikrapuloissani. Voi siis lukea taas sitäkin kautta. Liityin mm. sisä- ja ulkopiiriin. Sukkahousurajoitteisuus tuntui myös omalta kontekstilta.

Eräät eivät soita koskaan huonoon aikaan. Tai käytännössähän se menee niin että sitä sanoo eräille aina “ehdin joo hyvin jutella” ja tarkoittaa sitä. Vaikka olisi tuulihattujen kokkaus kesken. Mutta kun toinen on ihana ja tärkeä ja semmoinen jonka kanssa juttelun jälkeen on itsekin taas parempi ihminen niin tuulihatut ei merkkaa mitään. Siskolla taas on syntymäoikeutena soittaa mulle kun sillä on tarve avautua ja jostain syystä saan siitä usein jälkivitutuksen. Itsehän kirjoitan avautumistarpeen koittaessa tavallisesti blogiin enkä rasita viattomia! Mutta tämä ei metodina toimi hänelle, valitettavasti. No, semmosta. Elämän kiertokulku, hän minulle, minä tänne.

Päivän liikuntaosuus on vielä edessä mutta taputan itseäni olalle tähän astisesta reippaudesta kehumalla erästä lihaslöytöäni. Nimittäin kylkilihakseni olen kyllä tavannut salilla joskus aiemminkin, mutta tykkään niistä enempi nyt näin, kun ne alkavat jämäköityä ikäänkuin sisältä päin, vartalon ytimestä lähtevän liikkeen myötä. Juostessa on parhautta se kun askel välillä rullaa ja tuntee miten kaikki osat tekevät saumatonta yhteistyötä. Kylkilihaksetkin. Ne tuntuvat hauskoilta.

Eilisessä blogimiitissä oli uutta se, etten saanut yhtään omg-sun-blogi-on-ihan-mieletön jne kohtausta, vaan jututin tyyppejä kutakuinkin asiallisesti. Uusia mukavia tuttavuuksia olivat ainakin Annareetta, Siren ja Kesäminkki. Marinadilla on muuten melko kattava linkkilista paikalla olleista, sieltä voi bongailla. Kiitos Kriisille koolle kutsumisesta, Virkanaiselle jatkoista & Nikelle suunnan näyttämisestä (löysin Pasilan aseman täydellisesti - ja tovin ihmeteltyäni otin taksin…).

Oli kivaa. Otetaan taas joskus uusiksi :)

PS: meitsi on joskus saanut lahjaksi semmoiset kaninkarvanpehmoiset valkeat pörrösukat, joista olen ihmetellyt milloin ja missä tarkoituksessa niitä tulisi pitää. No nyt on se päivä. Ne on ihan unelmat krapulasukat, kun päätä kivistää ja elämään tarvitsee vähän pehmikettä.

Mietin tietysti välillä jäänkö paljostakin paitsi, kun ostan Meiran (84€/kg), Santa Marian (64€/kg) tai mikähänsekolmasmerkkioli (74€/kg) sijaan Pirkan (24€/kg) mustapippuria myllyssä, mutta en jaksa uskoa että niissä nyt niin paljoa eroa olisi. (Hinnat muistin varassa hiukan sinnepäin, mutta kutakuinkin noin.)

Katsokaapa huviksenne seuraavan kerran maustehyllyllä kilohintaa muuallakin kuin em. myllyissä. Joskus semmoinen peruslasipurkki sisältää maustetta edullisemmin kuin paperipussiversio. Minusta ei ole iso ympäristörikos ostaa silloin lasipurkkia, koska sen voi kierrättää. Tuntuu vain tyhmältä, että täyttöpakkaus on kalliimpaa tavaraa.

Aiemmin en muuten jaksanut käsittää kuka ostaa suklaapatukoita, kun henkilö voi hankkia kilohinnalta edullisemman levyn ja vetää siitä siivun & jemmata loput. Mutta jokin viikko sitten, kun vähensin suklaan syömistä, aloin tajuta mikä ero on siinä onko piironginlaatikossa jemmassa Geishapatukka vai Geishalevy. Ja voi riemun päivää kun huomasin että vakkarikaupassani Geisha on patukkana halvempaa kuin levynä! On kyllä eka näkemäni suklaatuote missä hintaero menee näin päin.

Vielä yksi hintakummallisuus, kun kerran aloitin: Irto- ja pussiteet ovat ehkä omassa perusostoslistassani niitä tuotteita, missä kilohinta varioi riehakkaimmin. Esimerkiksi Liptonin piparminttupussiteen kilohinta on n. 62€, joten ostan vastaavaa tuotetta Lidlistä. En muista merkkiä, mutta eipä siellä ole kuin yhtä, ja se maksaa 18€/kg.

- Serkun kanssa juteltiin tässä vasta ja kehuttiin toisiamme, kun selvisi että kyttäämme molemmat kilo- ja litrahintaa ostoksilla käydessä. Toki mekin ostamme välillä kalliimman vaihtoehdon, mutta se on tietoinen valinta silloin, ei erikoisen pakkauskoon aiheuttama haksahdus.

Jopa helpotti avautua näistä :)