Tue 08.07.08
Rakkaat lukijat. Niin, te molemmat. Todistitte juuri pisintä kiriotustawkoa ikinä tämän plökin historiassa. Voidakseni ylittää tuon ennätyksen taas helposti päiväkirjailen summanmutikassa jotain nyt tämän (mahdollisesti myös virheellisen, mutta ainakin turhan) havainnon tehtyäni.
Välispiikki: Minulla on ikävä Mitvitin orgastisen nautinnollisia postauksia. (Vai nautinnollisen orgastisia?) Fantasioin edelleen esimerkiksi Taru kuukkeliherroista osa IIsta.
Asiat ovat tuskastuttavan mainiosti. Tiedän jopa missä nukun heinäkuun viimeiset yöt vieraalla maalla (muita Latvianmatkailuvinkkejä saa jättää kommentteihin, kas sinne kun käy tieni), minkä jälkeen on vielä pari viikkoa luppoaikaa käydä tervehtämässä äitykkää. Ynnä muuta.
Lomalta palattuani onkin samalla ensimmäinen intensiiviviikko ihkauudessa iltaopiskelijaroolissani, siinä töiden ohessa! Mikäli VR ei muuta aikataulujaan, kaikki menee suunnitelm
Ostin rinkan. Matkalaukut ovat sittenkin käsittämättömiä. Omistan sellaisen ulkokultaisista syistä. Tunsin taannoin työmatkan lähestyessä että kymmenvuotias reissussa rähjäänjähtänyt rinkkani ei ollut ns. hovikelpoinen, joten hankin kukkaisen, sisältä vaaleanpunaisen matkalaukun. Très chic! Et très impossible! En tykännyt yhtään. Miten sellaisen kanssa voi operoida? Matkustavaisen kuuluu kyetä liikkumaan sukkelasti, omista tavaroistaan huolta pitäen. Se ei onnistu raahaten roinia kiikkerän vetoaisan varassa pakaasissa, josta ei saa edes tiukan paikan tullen (s.o. vaikkapa mukulakivikadulla) kunnon syliotetta.
Haluaisin itse asiassa lähteä heti reissuun. Peukku pystyyn ja Helsingintien varteen. Sillä siellä on etelä.
Poust skriptum: En taida näillä näkymin toiste luovuttaa verta. Tuntuu että my mojo on viime aikoina ollut palailemaan päin ja yhdistän sen katoamisen kyseiseen tapahtumaan. Ei voi kuin toivoa että minua verevämmät henkilöt ylläpitävät jatkossakin kotimaista verivarastoa niin ettemme joudu tuontikaman varaan sen suhteen.